Kriminaalipsykologia
Luettuamme artikkelit jotka lisäsimme tännekin, ymmärsimme, että kriminaalipsykologiaa voidaan käyttää laajalti monen eri aiheen tutkimiseen. Kriminaalipykologiaa ei voi opiskella Suomessa sellaisenaan, vaan ensin pitää opiskella pääaineena psygologian opintoja ja sitten sivuaineena kriminologian opintoja, kansainvälisesti ko. aihetta voi opiskella pääaineena esimerkiksi Greenwichin yliopistossa. Meillä heräsikin mielenkiinto tähän aiheeseen luettuamme kriminaalipsykologian kirjan. Etsimme muualtakin tietoa, jota on erittäin vähän. Onko tämä sitten liian uusi aihe Suomessa. Tiedettävästi tätä on kuitenkin käytetty mm. Jokelan koulusurmaajan tapauksessa.
Kriminaalipsykologia on sovelletun psykologiaosa-alue, jossa tutkitaan erityyppisissä rikoksissa, kuten väkivaltarikoksissa ilmenevää rikospaikkakäyttäytymistä ja sen yhteyksiä rikoksen tekijän piirteisiin. Tutkimuskohteita ovat esimerkiksi rikosten uusimisen ennustaminen ja väkivaltaisen käyttäytymisen eskaloituminen mm. lähestymiskielto- ja pommiuhkaustapauksissa sekä rikoksentekijöiden persoonallisuuden piirteet ja elämänkaari.
Kriminaalipsykologia on sovelletun psykologiaosa-alue, jossa tutkitaan erityyppisissä rikoksissa, kuten väkivaltarikoksissa ilmenevää rikospaikkakäyttäytymistä ja sen yhteyksiä rikoksen tekijän piirteisiin. Tutkimuskohteita ovat esimerkiksi rikosten uusimisen ennustaminen ja väkivaltaisen käyttäytymisen eskaloituminen mm. lähestymiskielto- ja pommiuhkaustapauksissa sekä rikoksentekijöiden persoonallisuuden piirteet ja elämänkaari.
Kriminaalipsykologiassa on tutkittu yhteyttä tekijän lapsuuteen. Lapsen kehitykseen vaikuttaa kasvuympäristö, geenit sekä tärkeimmäksi nostettu lapsen ja vanhemman välinen suhde, turvallinen kiintymyssuhde. Heikot kasvatuskäytännöt, kuten kova kuri ja julma kasvatus, hyljeksintä ja laiminlyönti ennustavat lapsen joutumista myöhemmin rikosrekisteriin. (Haapasalo 2008:34.)
On todettu tutkimuksissa, että vanhempien lapsiin kohdistama kielteinen käyttäytyminen lisäsi lapsen kielteistä käyttäytymistä ja johti herkästi kielteiselle vuorovaikutuskehälle ja myöhemmin lapsen käytös- ja rikosongelmiin. Lapsuuden käytösongelmat puolestaan ennakoivat aikuisiän psyykkisiä vaikeuksia ja rikoksia (Haapasalo 2008:35). Pahimmassa tapauksessa vaikea kasvuympäristö, jossa lapsi joutuu pahoinpidellyksi, laiminlyödyksi tai hyljeksitty johtaa jo varhain käytösongelmiin ja vakaviin rikoksiin.( Haapasalo 2008:36.) Väkivalta synnyttää väkivaltaa, ja väkivallan kierre on usein ylisukupolvien. (Haapasalo 2008:38.)
Traumaperäinen stressi ilmenee trauman uudelleenkokemisena, trauman välttämisoireina ja kohonneena aktivaatiotason oireina. Kaikki kolme oiretta voivat näkyä ajattelun, tunteiden ja käyttäytymisen tasolla. Esimerkiksi käyttäytymisen tasolla trauman uudelleenkokemisoireet voivat johtaa aggressiivisuuteen, väkivaltaisuuteen tai itsetuhoisuuteen. Trauman kokenut lapsi pyrkii palauttamaan menetetyn hallinnan tunteen käyttäytymällä itse väkivaltaisesti tai vahingoittamalla itseään esimerkiksi viiltelemällä, ottamalla suuria riskejä tai toimimalla muulla tavoin itsetuhoisesti. (Haapasalo 2008:39).
On todettu tutkimuksissa, että vanhempien lapsiin kohdistama kielteinen käyttäytyminen lisäsi lapsen kielteistä käyttäytymistä ja johti herkästi kielteiselle vuorovaikutuskehälle ja myöhemmin lapsen käytös- ja rikosongelmiin. Lapsuuden käytösongelmat puolestaan ennakoivat aikuisiän psyykkisiä vaikeuksia ja rikoksia (Haapasalo 2008:35). Pahimmassa tapauksessa vaikea kasvuympäristö, jossa lapsi joutuu pahoinpidellyksi, laiminlyödyksi tai hyljeksitty johtaa jo varhain käytösongelmiin ja vakaviin rikoksiin.( Haapasalo 2008:36.) Väkivalta synnyttää väkivaltaa, ja väkivallan kierre on usein ylisukupolvien. (Haapasalo 2008:38.)
Traumaperäinen stressi ilmenee trauman uudelleenkokemisena, trauman välttämisoireina ja kohonneena aktivaatiotason oireina. Kaikki kolme oiretta voivat näkyä ajattelun, tunteiden ja käyttäytymisen tasolla. Esimerkiksi käyttäytymisen tasolla trauman uudelleenkokemisoireet voivat johtaa aggressiivisuuteen, väkivaltaisuuteen tai itsetuhoisuuteen. Trauman kokenut lapsi pyrkii palauttamaan menetetyn hallinnan tunteen käyttäytymällä itse väkivaltaisesti tai vahingoittamalla itseään esimerkiksi viiltelemällä, ottamalla suuria riskejä tai toimimalla muulla tavoin itsetuhoisesti. (Haapasalo 2008:39).
Se minkä ikäisenä henkilö on joutunut kaltoinkohtelun uhriksi on ollut yhteydessä aikuisiän oireisiin, varhainen kaltoinkohtelu ennusti aikuisiän ahdistus- ja masennusoireiden runsautta kun taas myöhäisempi kaltoinkohtelun alku ennusti aikuisiän käyttäytymisongelmia. (Haapasalo 2008:40).
Kriminaalipsykologiassa on tutkittu ainakin näitä pääryhmiä liittyen rikoksiin:
- Perheväkivalta
- Henkirikokset
- Joukkosurmat
- Kouluampumiset
- Sarjamurhat
- Terrorismi
- Seksuaalirikos
- Tuhopolttajat
- Petokset
- Varkaudet
- Päihderikollisuus
(Haapasalo 2008)
Käytössä on riskitekijä HCR-20-menetelmä, jossa mainitaan historialliset riskitekijät, kuten aiemmat väkivaltaiset käyttäytymiset ja parisuhdeongelmat. Kliiniset riskitekijät, kuten oireileva mielisairaus tai puutteellinen sairaudentunto. Tulevaisuuden riskitekijät, joita ovat esimerkiksi altistuminen vaaratekijöille ja puutteellinen sosiaalinen tuki ( Haapasalo 2008:151). Tavallisesti rikollisuuden ja epäsosiaalisuuden ehkäisyyn tähtäävät interventiot on jaettu primaari- ja sekundaari- ja tertiaaripreventioon. Hoitomuotoja on kehitelty useita, niistä esimerkkinä Elmira-ohjelma ja SNAP-ohjelma (Haapasalo 2008:231-235.)
Kriminaalipsykologiassa palataan jälleen kehityspsykologian alkujuurille ja lapsuuden kehitykseen. Turvallisella kiintymyssuhteella, rajoilla ja rakkaudella, vanhempien omalla mallilla sekä lapsuuden kasvuympäristöllä näyttäisi tässäkin olevan iso rooli. Se, minkä polun ihminen valitsee, on tietysti hänestä itsestäänkin kiinni, mutta ympäristöllä ja siellä olevilla ryhmillä, joihin ihminen mahdollisesti kuuluu, on merkityksensä.
Vaikka esimerkiksi väkivallan on todettu ulottuvan yli sukupolvien, voidaan väkivallan kierre myös katkaista. Jos ongelmiin ja varomerkkeihin puututaan ajoissa, voidaan ehkäistä monia yksilön ja yhteiskunnan ongelmia, jotka voivat johtaa rikollisuuteen ja väkivaltaisuuteen.
Voisimme kuvitella, että nyky-yhteiskunnassa saattaisi olla paljonkin käyttöä kriminaalipsykologialle. Mieleemme tulee erityisesti yksi kovinkin ajankohtainen ilmiö, terrorismi. Vaikka Suomessa tämä ilmiö ei onneksi ole vielä kovinkaan konkretisoitunut, pinnan alla kytee ja voi olla todennäköistä, että joskus näiden terroristien käyttäytymistä joudutaan pohtimaan kriminaalipsykologian kannalta ja avulla. Asia on pelottava, mutta maailman tapahtumat viittaavat koko ajan siihen, että myös täällä kaukana pohjolassa on syytä olla varuillaan.
Lähteet:
https://saarahuhtasaari.vuodatus.net
http://www.helsinki.fi/behav/uutisarkisto/2010/uutinen-16-03-2010.htm
Kriminaalipsykologiassa palataan jälleen kehityspsykologian alkujuurille ja lapsuuden kehitykseen. Turvallisella kiintymyssuhteella, rajoilla ja rakkaudella, vanhempien omalla mallilla sekä lapsuuden kasvuympäristöllä näyttäisi tässäkin olevan iso rooli. Se, minkä polun ihminen valitsee, on tietysti hänestä itsestäänkin kiinni, mutta ympäristöllä ja siellä olevilla ryhmillä, joihin ihminen mahdollisesti kuuluu, on merkityksensä.
Vaikka esimerkiksi väkivallan on todettu ulottuvan yli sukupolvien, voidaan väkivallan kierre myös katkaista. Jos ongelmiin ja varomerkkeihin puututaan ajoissa, voidaan ehkäistä monia yksilön ja yhteiskunnan ongelmia, jotka voivat johtaa rikollisuuteen ja väkivaltaisuuteen.
Voisimme kuvitella, että nyky-yhteiskunnassa saattaisi olla paljonkin käyttöä kriminaalipsykologialle. Mieleemme tulee erityisesti yksi kovinkin ajankohtainen ilmiö, terrorismi. Vaikka Suomessa tämä ilmiö ei onneksi ole vielä kovinkaan konkretisoitunut, pinnan alla kytee ja voi olla todennäköistä, että joskus näiden terroristien käyttäytymistä joudutaan pohtimaan kriminaalipsykologian kannalta ja avulla. Asia on pelottava, mutta maailman tapahtumat viittaavat koko ajan siihen, että myös täällä kaukana pohjolassa on syytä olla varuillaan.
Lähteet:
https://saarahuhtasaari.vuodatus.net
http://www.helsinki.fi/behav/uutisarkisto/2010/uutinen-16-03-2010.htm
Haapasalo, Jaana 2008. Kriminaalipsykologia. 1.painos. Jyväskylä. PS-kustannus.
Erittäin mielenkiintoinen aihevalinta. Wikipedian lähdettä kannattaisi ehkäpä harkita uudelleen, ja teksti jää kaipaamaan lisää lähteitä.
VastaaPoistaTeksti herättää mielenkiinnon tutustua aiheeseen itsekin. Hoitomuodoista, jotka tekstissä mainittiin, olisi kiva olla hiukan lisää tietoa.
(Jäimme miettimään, kommentoimmeko ehkä keskeneräistä tekstiä? ´:) )
- Lea Larkiala ja Anni Nyberg
Aiheesta löytyy aika vähän materiaalia. Etsin sitä usealla tavalla joten jos joku löytää tietoa niin olisi kiva saada tänne ne, kiitos.
PoistaHyvää tekstiä ja tärkeä aihe:
VastaaPoistaAiheesta (oikeuspsykiatrinen hoitotyö) on tehty mm. hoitotieteen pro gradu (Askola R: potilaan syytteenalaisen teon käsittely hoitosuhteessa tms.).